Minun ikimuistoiset koulupäivät alkaa olla kohta käyty loppuun.
20.06.2018 saan tutkintopaperin kouraani.
Minusta tulee Kuva-artesaani.
📷
📷
Toiseksi
viimeinen "rutistus" oli Keniassa ja siellä kokemusta ja ihmisten
tuntemista, luottamista, KAIKKEA, maan ja taivaan väliltä tuli
"reppuuni" lisää, niin ja ajatuksia pieneen, Wanhaan päähän kohta liikaakin.
Yleensä en ole ennen päästänyt Ketään lasta enkä aikuista lähelleni saati koskemaan itseäni, Keniassa ensimmäisenä päivänä orpokodilla jo tilanne muuttui, kun pieni "poika" tuli ja otti kädestä kiinni ja halusi minun kanssa kävellä johonkin, se hymy, lämpö, hetki hetkessä sai minun antamaan käden käteen pieneen ja niin met kävelimme ja hän aina välillä katsoi minua, ja pyysi ottamaan valokuvan, sisiliskosta, linnusta, kukasta kauniista tai "maitopäniköistä". Myöhemmin selvisi minulle että arpikasvoinen poika olikin Tyär.
Mie en yleensä paljon puhu enkä naureskele tyhjää, jos nyt ei ole aivan käsittämättömän hyvä vitsi jota en ole ennen kuullut (no väsyneenä nauran, ja muulloinkin itselleni ja omia ajatuksiani).
MUTTA tuolla olin uskokaa tai älkää, melkein koko ajan, ainakin vähän hymyssä suin.
Yleensä en ole ennen päästänyt Ketään lasta enkä aikuista lähelleni saati koskemaan itseäni, Keniassa ensimmäisenä päivänä orpokodilla jo tilanne muuttui, kun pieni "poika" tuli ja otti kädestä kiinni ja halusi minun kanssa kävellä johonkin, se hymy, lämpö, hetki hetkessä sai minun antamaan käden käteen pieneen ja niin met kävelimme ja hän aina välillä katsoi minua, ja pyysi ottamaan valokuvan, sisiliskosta, linnusta, kukasta kauniista tai "maitopäniköistä". Myöhemmin selvisi minulle että arpikasvoinen poika olikin Tyär.
Mie en yleensä paljon puhu enkä naureskele tyhjää, jos nyt ei ole aivan käsittämättömän hyvä vitsi jota en ole ennen kuullut (no väsyneenä nauran, ja muulloinkin itselleni ja omia ajatuksiani).
MUTTA tuolla olin uskokaa tai älkää, melkein koko ajan, ainakin vähän hymyssä suin.
Monet
kysyneet minulta oliko siellä kuuma, oli siellä ekaviikolla, sitten kun
satoi oli todella kylmä ja illalla ja yöllä oli ikävä omaa sänkyä ja
lattialämmityksen tuomaa lämpöä.(siellähän oli talvi)
Ruoka
oli siellä hyvää ja jos sanois vielä että syötävää, (ainakin meillä,
mitä sitten kun me lähettiin pois, tiedä sitten.)perunat saman
makuisia kuin suomessakin mutta isompia, kanaa monesti tarjolla, no oli
siellä sitä ugaliakin, se on maissipuuroa.
lihaa (ehkä se oli vuohesta), sekä kalaa.
suolaa lisäsin mausteeksi.
Silti ruokaa maistui – se todella maistui, yksinkertaisesti ja pehmeästi siltä mitä se on. Hyvältä. Kiitos.
💔
No
koululla minut ja tekemiseni arvosteltiin Kuvaajalähtöisen
dokumentoinnin toteuttaminen, mukaan valokuvadokumentoinnista
Unelmanaafrikka52018 projektin aikana
jonka laajuus 15osp.
ne sain ja vielä KIITETTÄVÄN 3.
👴
Kiitos Teille kaikille jotka olette olleet mukanani Afrikassa ja siellä kaukana Keniassa, (Ajatuksissanne ainakin)
Olitte
kaikki minulle Hyvin tärkeä tukijoukko, joka kannusti minua silloinkin
eteenpäin, kun oli SE heikko hetki, että tuntui että maailma kaatuu
päälle, kun mikään ei onnistu, eikä mene lähellekhään niinkuin itse
vähänkhään haluais menevän ( No, 11, Hyvin itsenäistä, lujaluonteista,
päättäväistä, valoisaa, innostavaa, diplomaattista, energista,
itsevarmaa ja rohkeaa joilla vielä on sana hallussa, Tyärtä.
Aatelkaapa ite, lähtisittekö matkaan dokumentti valokuvaajaksi) Mie
lähtisin uudesti vaikka heti.
Kiitos.
Viimeisenä
"rutistuksena" Lisäilen kuvia sitä mukaan kun niitä katselen itsekkin, (Elän joka kerta reissun uudesti kun avaan kuvatiedostot, kuulen ajatuksissani puheet, naurut, pyynnöt, oudon kielen sirkkojen laulun, kotkan kiljaisun, oudonlinnun v-mäisen äänen, tuoksut, lämmön,,,, Tyttöjen kertomuksen kuinka kehitysvammaisia kohdeltiin todella huonosti, Törkeästi, JA heidän itkunsekaiset tyhjät katseet kun he kertoivat siittä meille ja yrittivät itsekkin käsittää sitä, onnistumatta silloin.,,,,Oli sitä mäiskimistä orpokodillakin, läheisyyden, maastoauton töyssyt, lasten katseet,,, ja eritoten sen, pääni sisällä kiehuu, "en ole entiseni syvältä sisältäni".)
Tehen kuvakirjaa matkakumppaneille muistoksi koko ajan.
Tehen kuvakirjaa matkakumppaneille muistoksi koko ajan.
TUNNE , kun ajattelet että niskassasi on ISO Hämähäkki, kun kutittaa ja et uskalla liikkua
Nostat kameran ja otat varovasti kuvan, takaasi kuuluu mahdottoman ihanaa naurua ja lasten ääntä
Naurua ja kiherrystä, yllättivät minut kyykystä. (kuva).
Nostat kameran ja otat varovasti kuvan, takaasi kuuluu mahdottoman ihanaa naurua ja lasten ääntä
Naurua ja kiherrystä, yllättivät minut kyykystä. (kuva).
